Keskiviikko 15.7.

Nauvo - Stormälö

Ajelimme Heidi-Marian tyvenessä kotisatamaan. Monta syytä olla tyytyväinen reissuun: kaikenlaista säätä ja hyvää kokemusta purjehtimisesta, ei vahinkoja, ei sairasteluja. Näimme monta kaunista paikkaa hienossa saaristossamme. Mieli oli jopa vähän haikea venettä siivoillessa, mutta uusia reissuja jo suunnitellaan. Kiitos kapu, kiitos miehistö <3

Over and out.

Tiistai 14.7.

Korpoström - Nauvo

Viimeistä satamapaikkaa arvoimme Kirjaisen ja Nauvon välillä. Valitsimme Nauvon, sillä siellä saisimme kaikki tarvittavat palvelut, jotta voimme jättää veneen helposti keskiviikkona kotimarinaansa. Kevyissä tuulissa auringon vihdoinkin näyttäytyessä saatiin nauttia bikinipurjehduksesta, ihan vähän vaan kananlihalla.

Nauvossa oli vastassa pikku kumivene, jonka kuljettaja ohjasi meidät ystävällisesti vapaaseen koloon sisempään laituriin. Kiitos taitavan kapteenin ja reippaiden apupoikien, lievä rantautumisjännitykseni on tämän reissun aikana pikkuhiljaa hälvennyt. Ehkä seuraavalla purjehduksella rohkenen myös itse kipparoida satamaan...

Rantautumiskilistelyt pizzalaivalla kasarimusan tahdissa.

Nauvossa pääsimme sukulaisten mökille rantasaunaan ja mansikkakakulle kruunaamaan reissun viimeisen illan.

Sunnuntai-maanantai 12.-13.7.

Houtskär - Korpoström

Päivä tuntui jo hieman dejavuulta: aamupäivällä liikkeelle, purjehdusta myötäisessä, toiveita auringosta, elegantti rantautuminen, punaisia taloja kauniissa miljöössä, sauna, herkullinen dinner satamaravintolassa. Olihan Korpoströmissä jotain, mitä ei muissa satamissa - espanjankielinen henkilökunta ja taidenäyttely.

Koska pientä turtumista unelmalomailuun oli havaittavissa, eikä maanantaille oltu luvattu edes tuulta, päätimme pitää lomaa lomasta ja jäädä vielä toiseksi yöksi Korpoströmiin. Lisäksi mukava tuttavapariskunta lupasi tulla mökiltään viettämään iltaa kanssamme Korpoströmiin. Päivän ohjelmassa oli lepäilyä,  äidin ja Mikon mustikanpoiminta, 16 kilometrin pyörälenkki Korppooseen, savukampelalounas,  sauna, terassihengailua ja päivän kala hyvän Pinot Grigion kera ravintola Skagenissa.

Näyttelystä insiroituneena pieni taidekuvakimara puhukoon puolestaan

Lauantai 11.7.

Lappo - Houtskär

Tänään ei tavoiteltu pitkää matkaa, joten aamulla oli hyvää aikaa nauttia hidas aamiainen Lappon laiturissa ja katsella muiden veneiden lähtöä. Sää oli pilvinen, mutta luvassa oli iltaa kohti kirkastuvaa. Kapu kävi lenkillä, minä kaupassa. Muuten hyvä kauppa, mutta suklaamuroja ei myynnissä lainkaan. Buu. Miehistön ravinnonsaanti on vaakalaudalla.













Rauhassa lähdimme liikkeelle Houtskäria kohti sopivassa 10 m/s pohjoistuulessa, mikä tarkoitti meidän reitillämme myötä- ja sivutuulia. Saimme hyvän matkanopeuden, lähes kahdeksan solmua, mikä tuntuu olevan Bavarian suorituskyvyn ylärajoilla. Eiliseltä jäi kirjoittamatta muistiin ratin kanssa ilmenneet ongelmat. Alkumatkasta Lappoon ratti alkoi tuntua varsin veikeältä ja liikkua sivuttaissuunnan lisäksi myös edestakaisin. Läheltä piti, ettei koko värkki jäänyt Kapulla käteen, mutta oikealla ohjaten ja vasemmalla vääntäen ratti tuli korjattua vauhdissa.

Tänään päiväkahveilla tarjolla oli näkkileipää ja berliininmunkkia.

Houtskärin Näsbyssä oli vielä mukavasti tilaa saapuessamme ennen kahta, mutta rantautuminen piti taas suorittaa napakassa sivutuulessa. Mikko sai harjoitella taas poijun koukkaamista ja matala poiju vaati pari yritystä, mutta onneksi tilaa oli hyvin ja taas oli syytä onnitella miehistöä hienosta kiinnittymisestä. Saimme seurailla iltapäivän mittaan useampaa huomattavasti hankalamman näköistä kiinnittymistä ja kuulemma eilen Houtskärin laiturissa oli oikein rytissytkin.

Söimme täyspainoiset hampurilaisateriat satamaravintolassa. Landausjuomana yhdellä olut, toisella Happy Joe ja parilla tuopillinen maitoa. Pöytäseurana superpuhelias turkulainen konkariveneilijä.

Otimme pienet päikkärit peiton alla kannella tuulisessa auringossa. Aapolla oli tylsää, joten pojat lähtivät vuokraamaan fillarit ja Camu pääsi mamman kanssa juoksulenkille.

Houtskär oli jälleen yksi suloinen punamökkinen saaristolaiskylä.  Sauna oli hienoin tähän mennessä tällä matkalla, ja kuumin. Kivan näköinen museoalue jäi vielä tutkimatta, saapa nähdä ehdittäiskö huomenna.

Perjantai 10.7.

Sottunga – Lappo                 

Sottungan aamu valkeni puolipilvisenä. Koira ulos, aamiainen napaan ja köydet irti. Olemme saavuttaneet reissumme läntisimmän sataman ja keula kääntyy nyt itään. Aluksi päästiin purjehtimaan idänpuoleisessa kevyehkössä sivutuulessa. Aurinko pilkisteli pilvien lomasta. Päämääränä meillä oli joko Kumlinge, tai jos meno maistuu niin vajaa pari tuntia kauempana sijaitseva Lappo. Ja maistuihan se, varsin leppoisaa ja hyväntuulista veneilyä tänään.

Kävimme ohimennessä kurkkaamassa Bärön satamaa. Kumlingeakin tyydyimme vaan kiikaroimaan veneestä ja jatkoimme kohti Lappoa. Tuuli tyyntyi ennusteen mukaisesti puolen päivän jälkeen ja purjehdus vaihtui moottorilla ajeluun. Nautimme lounaspastat sitlådassa ja tunsimme olevamme lomalla. Penskat ammuskelivat toisiansa vesipyssyillä.

Lappon laiturissa oli toinen puoli iltaa kohti nousevan tuulen ja aallokon vuoksi tyhjänä ja toisella puolella arvatenkin kaikki poijut varattu. Päätimme kiinnittyä tyhjälle puolelle ja kestää yön keikuttelut. Teimme tyylipuhtaan rantautumisen omin voimin, Mikko hienosti poijukoukkaajana. Mutta juuri silloin, kuin tilauksesta, putputti paikalle proomu pudottelemaan uusia poijuja. Hyppäsimme takaisin veneeseen ja nappasimme itsellemme upouuden poijun tyynen puolelta. 10 minuutin sisään kaksi onnistunutta kiinnittymistä. Ei huono! Sadekuuro suihkautti meidät köysiä kiinnittäessä, mutta mitäs pienistä.

Satamamaksut, sähköistykset yms hoidettuamme chillailimme kuurosateisessa satamassa aina saunavuoroon saakka. Yleiset saunavuorot kuuluivat satamamaksuun. Siistit oli saunat ja mielenkiintoiset juttuseurat niin naisten kuin miesten puolella, kuulemma. Hollantilainen maailmanympäripurjehtija kehui että täällä on hienompaa kuin Karibialla. Mene ja tiedä.

Illalla söimme satamaravintola Galeagenissa, missä palvelu pelasi ja ruoka oli herkullista. Pojat kävivät rannan lähikaupassa ostamassa uudet Akun taskukirjat, kun laatulukeminen oli jo päässyt loppumaan. Istahdimme veneelle yömyssylle ja viereisen laiturin puuveneestä kantautui vieno viulusoitto. Siellä pelimanni tunnelmoi ilta-auringossa.

Kapu käytti koiran iltapissalla ja sattuipa siihen paikallinen kalastaja myymään veneestä tuotteitaan. Mukaan tarttui savusiika, jota oli pakko hieman maistaa heti tuoreeltaan ohuen svartbröd-siivun kera. Hyrisemme tyytyväisyydestä.

Rantautumisjuoma: Two oceans
Biisi: Commodores, Easy

Torstai 9.7.

Kökar - Sottunga

Matka Sottungaan oli vajaa 15 merimailia ja tuuli hyvästä suunnasta takavasemmalta n. 8 m/s. Reitti oli mielenkiintoinen lähellä saaria ja laivaväylää. Matka tuntui loppuvan melkein kesken kun pölähdimme Sottungan saaren eteläkärjen vierasvenesatamaan. Jälleen rantauduimme sivutuulessa. Tällä kertaa ei jaettu tyylipisteitä, mutta hyvästä yrityksestä pointsit kaikille. Täälläkin mukavia miehiä oli vastassa laiturilla, hienoja tyyppejä nämä veneilijät!

Kävimme maksamassa satamamaksun rantaravintolaan ja kävelyllä kauniilla kirkolla. Camukin käväisi ekaa kertaa kirkossa. En ole ihan varma oliko ok, mutta luojan luomiahan me kaikki. Ja varmaan parempi ottaa sisään, kuin jättää kaivelemaan pihalle luita.

Aapon mielestä Sottunga ei ollut nimensä veroinen, sottua ei näkynyt juuri lainkaan. 

Mikko yritti onkia nötkötillä. Siihen tuo Kapteenin lempiherkku sopiikin mahtavasti - kalan ruoaksi. Eikä muuten kelvannut edes niille. 

Raukea, melkein aurinkoinen ilta. Pyyhkeet kuivuivat tuulessa. Vene hiljeni tänään aikaisin.

Rantautumisjuoma Peders Aplagård, Ren Äppelcider från Kökar

Biisi: Seals and Crofts, Summer Breeze

Keskiviikko 8.7.

Vänö - Kökar

Huhhuh. 45,9 merimailia ja noin 8 tuntia yhtä soittoa. Harmaata säätä. Purjehdittiin kyllä ja lopussa tuupattiin vauhtia moottorilla.
Kaikella ystävyydellä Heidi-Mariaa kohtaan, pieniä ongelmia on tullut ilmi. Veneeseen tihkuu sateella vettä ikkunaluukkujen saumoista sekä parista muusta mystisestä kohdasta. Lisäksi webasto on sanonut sopimuksensa irti, saamme irti siitä vain vähän katkua ja vikailmoituksen, joten lämmitystä ei ole. Veneessä ei ole varsinaisesti kylmä, mutta sadekelien jälkeen kosteus on aika käsinkosketeltavaa.

(No okei, ei nyt ihan näin harmaata.)

Kökarin Sandhamnin satamaan tullessa Mikko kunnostautui koukkaamalla poijun ja rantautuminen onnistui hienosti. Camullakaan ei ilmeisesti tehnyt tiukkaa pitkä päivä veneessä, sillä rannassa se valikoi vielä pissapaikan oikein rauhassa. Satama oli pikkuinen, mutta hyvässä hoidossa. Mikä suloinen ja palveleva pikku satamakonttori/kauppa/huoltsikka!

Rantautumisjuoma vesi, Ahvenanmaan parasta - sanovat. Maistui vetiseltä.

Biisi: Christopher Cross, Sailing

Rantakahvilan tarjonta ei näyttänyt aivan riittävältä muriseviin vatsoihimme nähden, joten päätimme ottaa taksin saaren toisella puolella sijaitsevaan ravintola Havspaviljongiin. Kapu kilautti saaren ainoaa taksia ajavalle Matsille, joka vartin matkan aikana pitikin meille oikein kattavan esittelyn Kökarista, mycket trävligt! Hieman lättänä tunnelma alkoi kohota. Havspaviljong nökötti korkean kallion päällä ja sieltä aukeni huikea näköala saaristoon. Ruoka oli loistavaa, erityismaininta ahvenannokselle sekä vasikanlihasta tehdylle wienerschnitzelille. Viereisen pöytäseurueen neljä iltavilliä vaahtosammutinta saavat meidät muistelemaan menneitä. Oli ne aikoja, kun ilman housuja ravintolassa juoksenneltiin.

Matsin juttu jatkui paluumatkalla siitä mihin menomatkalla jäi ja saimme vielä muutamat vinkit seuraavalle päivälle. Illalla pidimme miehistön kesken pientä neuvottelua loppuloman suunnitelmista. Alkuperäinen ajatus oli päästä Maarianhaminaan saakka, mutta se ei jättäisi joustovaraa mahdollisille ekstrapysäkeille. Päätimme siis pysytellä Ahvenanmaan kaakkoispuolella pari päivää ja valua sitten Kihdin yli takaisin Paraisten suuntaan. Maarianhaminaan pääsee Siljallakin.

Aamulla paistoi aurinko!!! Kirmasimme Kapun ja koiran kanssa juoksulenkille jo ennen aamiaista. Kahvilan pihassa oli värikäs valikoima fillareita, joten siitä se seuraava ajatus sitten lähti. 

Vuokrasimme pyörät ja lähdumme etsimään paikallista  apteekin "lääkekaappi"-palvelua, sillä Kapun allergialääkkeet olivat huolestuttavan vähissä. Matkalla Aapolle tuli perinteinen ylämäkikiukku ja päälle vielä sadekuuro. Pitelimme hetken sadetta maatilan traktorikatoksessa hymyilevien ruotsalaisfillaristien kanssa. 

Helpotus. Sieltähän se löytyi, Ålandsbankenista. Lääkitys kohdalleen. 

Poikkesimme vielä kaupassa ja paikallisessa Bagerietissa hakemassa leipää ja herkuttelemassa pannarikahveilla. Siitäpä sitten tankkauksen ja septin tyhjennyksen kautta merelle. Tack så mycket, Kökar!

Tiiistai 7.7.

Rosala - Vänö

Rosalassa tuli nukuttua huonosti, kun täyteen ahdetussa satamassa lepuuttajat narisivat veneiden välissä ja tuuli aiheutti monenlaista meteliä. Olimmekin aamulla aikaisin valmiina lähtemään eteenpäin. Keli oli aamulla edelleen varsin tuulinen ja ennuste lupasi ikävästi suoraa vastatuulta n. 13-15 m/s. Kapu halusi kuitenkin lähteä katsomaan, miltä sää merellä tuntuisi.

Keikuttelimme melkoisessa aallokossa moottorivoimin. Muita veneitä ei ollut liikkellä lainkaan. Aikamme ajeltua sadepilvet kerääntyivät taivaalle ja totesimme, että puuhasta oli huviveneily kaukana ja päätimme kurvata jäänmurtajaväylältä Vänön satamaan katsomaan löytyisikö satamapaikkaa. Paikkoja oli vain laiturin uloimmalla puolella, minne tuuli pääsi puhaltamaan aika suoraan. Yllätimme siis itsemme rantautumalla 13 m/s sivutuulessa, mikä oli kyllä omiaan nostamaan adrenaliinitasoja. Satamassa oli onneksi monta ruotsalaisen Eskader-purjehdusryhmän venettä, mistä singahti heti viisi kohteliasta merikarhua auttamaan kiinnityksessä.

Heidi-Maria med svenska vänner














Tuuli kävi laituriin ja veneeseemme niin pahasti, että poijukin painui näkymättömiin. Kapuakin jännitti sen verran,  että hän viritteli springiköyden ja ohjeisti meidät hätälähtöä varten siltä varalta, että poiju pettää. Kiinnitys kuitenkin kesti ja iltaa kohti tuulikin vähän rauhoittui.

Vänö oli mielenkiintoinen kokemus ja luontonsa puolesta hyvin erilaista saaristoa, kuin mihin olemme tottuneet. Ihmisten rakentama ympäristö oli päässyt monin paikoin aika rempalleen, mutta upeassa maisemassa on helppo kääntää katse pois rytymäläjistä.

Satamamaksu 12e tipautettiin postilaatikkoon. Pieni elintarvikekioski/kuppila ulkohuusseineen palveli rannassa. Kävelyllä seurasimme bastu-kylttejä ja päädyimme talon pihaan, missä isäntä piippu suussaan kertoi vuokraavansa privatsaunaansa purjehtijoille sesongin aikaan. Varasimme vuoron alkuillaksi.

Kävelytimme koiran ja jälkikasvun saaren itäpuolelle katsomaan pikkasta kappelia. Kappeli on rakennettu 1975 vanhan 1800-luvun lopulla palaneen kappelin mittojen mukaan. Karua ja kaunista.

Rantautumisdrinkki: loiskuva GT

Biisi: He's a pirate

Maanantai 6.7.

Hanko- Rosala

Vaarin saaressa on saariston paras satama! Saimme nauttia koko viikonlopun täysihoitoa ja aurinkoista tunnelmaa. Kiitos mummo, vaari ja Ode perheineen!

Camu odottelee kapteenia palaavaksi.







Miehistö hupeni lauantaina kolmella, kun Sami ja tytöt jatkoivat lomaa isomman paatin kyytiin. Kiitos myös teille hauskasta seurasta :)

Leipäkiviä









Maanantaiaamuna pääsimme vihdoin jälleen liikeelle suuntana Vänö. Purjehtiminen oli vauhdikasta 9-13 m/s tuulessa. Reivasimme purjeet menoon sopiviksi, mutta aallokkoisessa myötätuulessa ohjaaja sai olla koko ajan tarkkana. Ainoastaan laivakoira vaikutti vähän merisairaalta, muut kestivät keikuttelua hyvin.

Ainakin joku meistä on kartalla.














Kahden aikaan päätimmekin kurvata jo Hiittisten saaristoon kuuluvaan Rosalaan Vänön sijaan. Rosalan Nöthamniin mahtui tuolloin vielä hyvin, tosin tuulisessa säässä laituriin tulo onnistui vasta kolmannella yrittämällä. Kaipa aloittelija saa näyttääkin aloittelijalta... Taas saimme ystävällistä apua naapuriveneilijältä ja pääsimme vielä muita tulijoitakin auttelemaan.

Satamassa oli pikkuinen sympaattinen ravintola/kauppa ja huoltoasema. Tällä kertaa ruoka ei ollut aivat gourmetia, mutta hyvä apu kiljuvaan nälkään.

Raskaista pilvistä huolimatta pakotin itseni ja muun perheen muutaman kilometrin kävelylle Rosalan kylään. Tärkein nähtävyys siellä on viikinkikylä, jota kurkistelimme tällä kertaa vain aidan takaa, sillä se suljettiin jo klo 18. Tihkusateisella kävelymatkalla näimme valkohäntäpeuran.

Rantautumisjuoma: Castillo de Molina
Äänimaailma: tuulen huminaa, sateen ropinaa, laineiden lotinaa

Perjantai 3.7.

Hanko

Vaarin saari on satamamme koko viikonlopun, sillä kapteenille tuli menoja lauantaille. Lapset ja koira nautiskelivat vapaina ja villeinä saarella ja me aikuiset pääsimme yhteysveneellä maihin bensanhakureissuun ja -kuinka sattuikaan- regattatunnelmaa aistimaan. Itämeren portille lampsiessa nähtiinkin sekä veneiden että merenkävijoiden aatelia.

Tuliaisina saarelle tuotiin jätskiä ja mansikoita. Loppupäivä lomanautiskelua sukulaisten ja ystävien kesken. Ei huolia, ei murheita! Loki jatkuu, kunhan matka jatkuu...

Torstai 2.7.

Kasnäs - Hanko

Camu emäntineen pääsivät aamulenkille hellettä enteilevään Kasnäsin aamuun. Septitankin mittari (näyttäneekö omiaan) pakotti meidät koukkaamaan tyhjennyspumpun kautta liikkeelle.  Myötätuulessa purjehdimme rauhallista vauhtia Hankoa kohti. Aurinkorasvaa lätkittiin pintaan ja todettiin, että tästä ei purjehdus enää leppoisammaksi muutu. Risteilyemäntä tarjoili kannella välipalaksi Lapas-annoksen. Päätimme toteuttaa myöhäisenä lounaana jälleen jokakesäisen saaristolaispöytä-ähkyn Hangonkylän På Kroken-ravintolassa ennen päämääräämme Vaarin saarta Hankoniemen pohjospuolella.

Rantautumisjuoma Kaiken Cabernet Sauvignon from Argentina - rypäle tuntematon,
biisi The Three Tenors, Don't cry for me Argentina

Hangonkylän laiturilla meiltä tultiin kyselemään veneemme syväyttä, ilmeisesti olimme tulleet laiturin päähän vähän pohjamutia pitkin. Noh, pääsimme hienosti satamasta vielä poiskin ja loppumatkan Vaarin saareen ajelimme moottorilla ja bikinikansa sai vallottaa kannen.

Vaarin saaressa Heidi-Mariaa odotti privaattipaikka laiturissa, johon tupsahdimme tyylikkäästi vaarin ihaillessa saapumistamme saunan kuistilla. Innokkaimmat rantautujat hyppäsivät mereen jo ennen poijuhaan kiinnitystä ja iloiset vesileikit jatkuivat iltamyöhään.

Rantautumisdrinksu no 2.: Mumm, biisi Reggaerekka

Keskiviikko 1.7.

Nauvo - Kasnäs

Nauvon aamu oli kaunis. Rannan savustamosta lähti mukaamme vielä komea lohi ja pääsimme matkaan ennen puoltapäivää. Suunnaksi päätimme ottaa Kasnäsin, viime vuodelta tutun sataman, missä lapset pääsisivät polskimaan uimahalliin. Ajelimme ensin jonkun matkaa moottorilla, mutta kevyessä tuulessa päätimme nostaa purjeet. Myötätuulessa läväytettiin virsikirja auki ja päästiin keliin nähden ihan mukavaa kuuden solmun vauhtia

Laivakoira Camu alkoi tottua veneilyelämään. Parhaiten se viihtyisi perän "konttorissa" haukkumassa ohittelijoita kilpaa kapteenin kanssa. Saadaankohan tällä reissulla vielä tehdä Man Over Board-manööverin DOB-versio?

Namilounas syntyi kätevältä emännältä jiippausten lomassa.

Kasnäsin satamassa löytyi helposti tilaa ja punapaitainen satamapoika oli paitsi ilo silmälle, myös valmiina auttamaan rantautumisessa. Kylpyläpulikoinnin jälkeen olimme kuin uusia ihmisiä ja valmiina herkuttelemaan Kasnäsin Paviljongissa, joka tekee yhteistyötä paikallisten kalankasvattajien ja muiden lähituottajien kanssa. Maut olivat tuoreita ja herkullisia, suosittelemme!

Rantautumisdrinkki; GT kurkulla, biisi: Kasmirin Vauvoja, fiilis: LOMA!!

Pientä miinusta Kasnäsin satamalle sähköongelmista. Se osa laiturista, johon olimme kiinnittyneet, oli illalla vailla sähköjä. Satamakonttori oli jo kiinni, eikä satamakapteenia tavoittanut puhelinnumerostaan. Vielä aamullakaan sähköjä ei ollut ja kun kapteeni kävi ilmoittamassa ongelmasta konttoriin, siellä oltiin tietämättömiä asiasta. Varsinkin nuorempien gastien keskuudessa syntyi miltei paniikki, kun kännykäiden, padien ja tietokoneiden akut olivat tyhjänä ja matka jatkumassa.

Lähtöpäivä 30.6.

Stormälön Mariina - Nauvo

Huolettomin lähtövalmisteluin pakkauduimme autoon tiistaiaamuna. Hukassa oli muutamia tavaroita jo lähtiessä, mm. kapteenin purjeidentrimmausopas, johon oli ollut tarkoitus perehtyä reissussa. Aika iso läjä tavaraa muistettiin kuitenkin ottaa mukaankin. Tärkeimpänä ehkä vesitiivis kaulapussi kapteenskan arvotavaroille, sillä muistoissa edelleen olivat edellisellä veneilylomalla veteen molskahdelleet tavarat. Aihe on arka edelleen...

Satamassa oli ilo nähdä vanha tuttumme, vuokraveneemme Heidi-Maria, valmiina ottamaan meidät huomaansa seuraavaksi pariksi viikoksi. Loputkin gastit saapuivat reippaalla retkimielellä varustautuneina, joten irrotimme köydet puolen päivän jälkeen kolmen aikuisen, neljän lapsen ja yhden laivakoiran miehistön vahvuudessa. 

Reittisuunnitelma on tällä reissulla jatkuvasti elävä. Ensimmäisen purjehduspäivän yöpymissatamaksi valikoitui Nauvo sopivan lyhyen matkan sekä pizzalaivan vuoksi. Ravistelimme ensimmäisellä etapilla pahimmat ruosteet purjehdustaidoistamme ja napakassa tuulessa saimme luovia vinhasti. Lasten mielestä vinoshowta oli vähän liikaakin, mutta kapteeni taisi olla iloinen päästessään tositoimiin. Reivaaminenkin suoritettiin ihan ekaa kertaa ja taas onnistuttiin. Rantautuminen Nagurantaan sujui ystävällisten kanssaveneilijöiden avustuksella täydellisen sujuvasti. Pienenä puutteena veneessä havaittiin, että kaasupullo oli tyhjä, mutta onneksi paikallinen huoltoasema oli lähellä.

Rantautumisdrinksuna Koff III ja Crowmoor, biisi Arttu Wiskarin Kahvimaitoa

Pizzalaiva ei tuottanut pettymystä ja rantaputiikeista tehtiin pari veneilyhenkistä löytöä. Kapteeni ja Sami Samanlainen palasivat iltapesujen jälkeen vielä pizzalaivan iloiseen tunnelmaan ja lomanaloitusilta taisi venähtää lähes aamuun.

Nauvossa plussaa hyvät palvelut, siistit saunatilat, kalasavustamon herkut. Tunnelmasta täydet kuusi pistettä.