Keskiviikko 8.7.

Vänö - Kökar

Huhhuh. 45,9 merimailia ja noin 8 tuntia yhtä soittoa. Harmaata säätä. Purjehdittiin kyllä ja lopussa tuupattiin vauhtia moottorilla.
Kaikella ystävyydellä Heidi-Mariaa kohtaan, pieniä ongelmia on tullut ilmi. Veneeseen tihkuu sateella vettä ikkunaluukkujen saumoista sekä parista muusta mystisestä kohdasta. Lisäksi webasto on sanonut sopimuksensa irti, saamme irti siitä vain vähän katkua ja vikailmoituksen, joten lämmitystä ei ole. Veneessä ei ole varsinaisesti kylmä, mutta sadekelien jälkeen kosteus on aika käsinkosketeltavaa.

(No okei, ei nyt ihan näin harmaata.)

Kökarin Sandhamnin satamaan tullessa Mikko kunnostautui koukkaamalla poijun ja rantautuminen onnistui hienosti. Camullakaan ei ilmeisesti tehnyt tiukkaa pitkä päivä veneessä, sillä rannassa se valikoi vielä pissapaikan oikein rauhassa. Satama oli pikkuinen, mutta hyvässä hoidossa. Mikä suloinen ja palveleva pikku satamakonttori/kauppa/huoltsikka!

Rantautumisjuoma vesi, Ahvenanmaan parasta - sanovat. Maistui vetiseltä.

Biisi: Christopher Cross, Sailing

Rantakahvilan tarjonta ei näyttänyt aivan riittävältä muriseviin vatsoihimme nähden, joten päätimme ottaa taksin saaren toisella puolella sijaitsevaan ravintola Havspaviljongiin. Kapu kilautti saaren ainoaa taksia ajavalle Matsille, joka vartin matkan aikana pitikin meille oikein kattavan esittelyn Kökarista, mycket trävligt! Hieman lättänä tunnelma alkoi kohota. Havspaviljong nökötti korkean kallion päällä ja sieltä aukeni huikea näköala saaristoon. Ruoka oli loistavaa, erityismaininta ahvenannokselle sekä vasikanlihasta tehdylle wienerschnitzelille. Viereisen pöytäseurueen neljä iltavilliä vaahtosammutinta saavat meidät muistelemaan menneitä. Oli ne aikoja, kun ilman housuja ravintolassa juoksenneltiin.

Matsin juttu jatkui paluumatkalla siitä mihin menomatkalla jäi ja saimme vielä muutamat vinkit seuraavalle päivälle. Illalla pidimme miehistön kesken pientä neuvottelua loppuloman suunnitelmista. Alkuperäinen ajatus oli päästä Maarianhaminaan saakka, mutta se ei jättäisi joustovaraa mahdollisille ekstrapysäkeille. Päätimme siis pysytellä Ahvenanmaan kaakkoispuolella pari päivää ja valua sitten Kihdin yli takaisin Paraisten suuntaan. Maarianhaminaan pääsee Siljallakin.

Aamulla paistoi aurinko!!! Kirmasimme Kapun ja koiran kanssa juoksulenkille jo ennen aamiaista. Kahvilan pihassa oli värikäs valikoima fillareita, joten siitä se seuraava ajatus sitten lähti. 

Vuokrasimme pyörät ja lähdumme etsimään paikallista  apteekin "lääkekaappi"-palvelua, sillä Kapun allergialääkkeet olivat huolestuttavan vähissä. Matkalla Aapolle tuli perinteinen ylämäkikiukku ja päälle vielä sadekuuro. Pitelimme hetken sadetta maatilan traktorikatoksessa hymyilevien ruotsalaisfillaristien kanssa. 

Helpotus. Sieltähän se löytyi, Ålandsbankenista. Lääkitys kohdalleen. 

Poikkesimme vielä kaupassa ja paikallisessa Bagerietissa hakemassa leipää ja herkuttelemassa pannarikahveilla. Siitäpä sitten tankkauksen ja septin tyhjennyksen kautta merelle. Tack så mycket, Kökar!